Lauantai-iltana saavuttiin melkoisen myöhään, joten silloin ohjelmassa oli lähinnä majapaikan löytäminen ja ruoka. Lentokentältä ei tarvinnut mennä kuin ratikkapysäkille (Edinburghin keskustaan ratikalla n.30min, edestakainen lippu 8£) kun ensimmäinen syy tykästyä tähän kaupunkiin oli selvinnyt; ihmiset ovat aivan mielettömän ystävällisiä. Eikä mitään amerikkalaista yli-ystävällisyyttä, vaan aitoa iloa siitä että voin olla avuksi. Ok, tulemme Pariisista joten missä vaan voi varmaan löytää hyvää asiakaspalvelua verrattuna siihen mihin ollaan totuttu, mutta Edinburgh oli tässä suhteessa aivan huippu.
Hotelli sijaitsi Haymarketin alueella, josta on sopiva kävelymatka suureen osaan kaupungin keskustaa. Ensimmäisenä iltana suuntana joku Rose Streetiltä Googlen avulla löytynyt ruokapaikka, joka kuitenkin vaihtui matkan varrella, kun kohdalle sattumalta osui Jamie's Italian. Huolimatta kuuluisuudesta konseptin takana olivat hinnat kohdillaan, ja vielä kun sisustus ja tunnelma miellytti silmää niin päädyimme tänne. Voin suositella, ruoka oli aivan loistavaa! Joten kiitos Jamie Oliver, saat kokata meille toistekin. Ai niin, ehkä isäntä ei itse ollut paikalla...Ilta jatkui Rose Streetillä jossain pienessä pubissa, josta kadulle asti kuuluva käheä lauluääni houkutteli sisälle. Tämä kaupunki oli tässä suhteessa meikäläisen paratiisi; mies ja kitara komboja löytyi joka suunnalta.
Sunnuntaille oli luvassa varsinainen ohjelmanumero, eli viskinmaistelu ja tutustuminen viskin valmistukseen. Olin tutkinut eri vaihtoehtoja, ja päätynyt lopulta kohtalaisen helppoon ratkaisuun. Persoonallisempaa palvelua ja kiehtovampia tarinoita olisi ehkä tarjonnut jokin pieni tislaamo, mutta The Scotch Whisky Experience linnan kupeessa tarjoaa vähän jokaiselle jotain. Kierros alkoi ajelulla "viskitynnyrissä", jonka aikana opittiin viskinvalmistuksen salat (tai ainakin melkein). Sen jälkeen opas esitteli Skotlannin eri seutuja ja niiltä tulevien viskien eroja. Tässä vaiheessa se oli pakko myöntää; on niissä eroja. Sen jälkeen näimme maailman suurimman skotlantilaisten viskien kokoelman (+3800 pulloa), joka kuului ennen brasilialaiselle viskikeräilijälle. Joukossa mm. kuningattaren syntymäpäiviä varten vain 100 kappaleen eränä tuotettu lahjaviski. Lopuksi saimme maistaa yhtä viskiä jokaiselta seudulta. Minun lempparialueeksi valikoitui Speyside.
Viskien jälkeen jatkoimme mukulakivikujaa, miehen ja kitaran säestäessä, kohti Skotlannin kansallisgalleriaa. Ihanan vaatimattomasti, siellä muiden teosten keskellä, oli myös yksi Leonardo Da Vinci. Hyvä vierailukohde tämäkin. Sen jälkeen kävimme The Elephant Housessa, jossa J.K. Rowlingin kerrotaan luonnostelleen ensimmäisiä Harry Potterin vaiheita. Ilta jatkui vielä haggiksen merkeissä ja vanhan kaupungin katuja käppäillen. Illan viimeisenä kohteena The Jolly Botanist, gineihin erikoistunut, oikein symppis baari.
Maanantaina kävimme The Royal Yacht Britannialla, kuninkaallisen perheen entisellä huvipurrella joka on parkissa satamassa hieman keskustan ulkopuolella. Hulppea paatti on avoinna yleisölle, ja ääniraidan opasteet saa myös suomeksi! Kannella kuljeskellessa voi kuvitella olevansa kuninkaallinen, ja teehuoneessakaan hinnat ei ole sen kummoisemmat kuin keskivertokahvilassa.Myös lapset on huomioitu, sillä laivan eri huoneista voi metsästää corgeja (löysimme 9).
Aikaa reissun aikana riitti vielä The Holyrood Palacen visiittiin (kuningasperheen virallinen asunto Skotlannissa). Melkoista tarinaa tuo kuninkaallisten sukuhistoria!
Matka tehtiin kohtalaisen pienellä budjetilla (kalliit ja hienot paikat kierrettiin melkoisen kaukaa, tai ei ainakaan päädytty asiakkaiksi). Edinburghia voi helposti suositella kaupunkikohteeksi jossa ihmiset ovat ystävällisiä, livemusiikkia löytyy helposti ja katukuva on etenkin illan hämärässä ja katuvalojen loisteessa tosi kodikas.
Linkkejä ja vinkkejä, testattuja ja hyväksihavaittuja, linkkisivulla!
 |
| Mimi's Bakehouse |
 |
| Jacob -kahvilan skottilainen aamupala |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti