Yhtenä iltana kokkasin jänistä

Kaikelle on eka kertansa, myös kokeiluille ruokakulttuurin parissa. Itselleni jänis (lautasella) on tullut tutuksi vasta Ranskassa, joten se lukeutuu mulle niihin ranskalaisen ruokakulttuurin erikoisuuksiin joita voin opetella kokkaamaan täällä.

Kyseessä oli vuoden viimeinen rauhallinen koti-ilta ilman muuta ohjelmaa, joten oli aika innostua uudesta reseptistä.

Tee näin:

1. Hullaannu siitä että lähiseudulta löytyy Lidl, jossa käymisestä tuleekin yksi viikonloppujen kohokohdista. Keski-ikä, täältä tullaan! Mutta kun se on oikeasti järkevän kokoinen kauppa jossa käyminen on selvää säästöä.
Osta sieltä jänistä kun se yhtäkkiä kohdalle osuu (tai mistä vaan, sieltä sitä sai ainakin täällä järkevään hintaan).


2. Unohda se kani pakkaseen, koska ethän nyt heti jaksa alkaa tällaiseen suuroperaatioon.


3. Havahdu kokkausinspiraatioon, ja etsi sopiva resepti! Tämä Hans Välimäen resepti kirjasta 'Ruokaa Ranskasta Hansin tapaan' vaikutti sopivan helpolta ja nopealta (ja jos Hans niin sanoo, niin uskotaan että nyt ollaan oikeasti paikallisen, ranskalaisen ruokakulttuurin äärellä) :

Dijonsinapissa ja kermassa haudutettu kani tai jänis (neljälle)

• 1 kani, paino 1,2 – 1,4 kg [käytimme jänistä, paino 1 kg]
• 3 rkl pehmeää voita
• suolaa ja mustapippuria
• 2 rkl tuoretta rosmariinia
• 3 rkl dijonsinappia
• 2 dl kuivaa valkoviiniä
• 2 valkosipulinkynttä
• 2 dl kouhukermaa
• 1 prk crème fraichea

Uuni 175°C.

Leikkaa kani noin kahdeksaan osaan ja hiero voi, mausteet ja sinappi sen pintaan. Aseta kanipaisti voideltuun vuokaan, lisää viini ja kokonaiset valkosipulinkynnet kuorineen. Paista uunin keskitasolla noin 25 minuuttia. Sekoita kerma ja crème fraiche keskenään, valele kanille ja kypsennä vielä 25 minuuttia. Jos kastike on liian paksua, lisää hieman kiehuvaa vettä; tarkista lopuksi suolan määrä.

4. Käy kaupassa ja ryhdy valmisteluihin. Tajua että sulla on siinä käsillä sittenkin koipia, joten etsi uusi resepti jäniksen koiville. Kaada itselle lasi jotain hyvää aperitiiviä. Tällä kertaa lasissa helmeili anoppilan appelsiiniviini. Ehkä keväämmällä luvassa asiaa meidän ensimmäisestä kokeilusta tehdä samaa viiniä itse, kun uusi sato appelsiineja on kypsiä tähän tarkoitukseen.
Esim. ensimmäinen Googlen ehdottama resepti vaikuttaa sellaiselta jota voi sopivasti soveltaen hyödyntää.

2 Vehnäjauho (dl)

4 Jäniksen koipi (kpl)
1 Oregano, kuivattu (rkl)
3 Valkosipuli (kynsi)
0,5 Suola (tl)
0,5 Mustapippuri (tl)
2 Chili, tuore (kpl)
2 Oliivi (dl)
3,75 Valkoviini kuiva (dl)
1 Timjami (rkl)
1 Kanaliemikuutio, sisältää vehnää

Uuni 200°C.

Kuumenna uuni 200°C asteeseen. Sekoita koiven menevässä kulhossa yhteen jauhot, timjami, oregano, suola ja pippuri. Pyörittele koivet jauhoseoksessa ja laita sivuun. Halkaise chilit pitkittäin. Kuumenna uunin kestävä iso kattila tai kasari ja paista kevyesti öljyssä valkosipulia, rosmariinioksia ja chiliä. Anna makujen sulautua öljyyn ja nappaa rosmariinit, valkosipulit ja chilit syrjään (älä heitä pois), etteivät pala. Laita koivet kattilaan ja paista niitä kullanruskeiksi 7-10 min. Laita rosmariini, valkosipulit ja chilit takaisin kattilaan ja lisää oliivit, viini ja kanaliemi. Laita uuniin 1,5-2 tunniksi tai kunnes liha on mureaa, mutta ei kuivaa.

5. Sulla ei ole oreganoa, hyppää sen yli. Eikä chiliä. Oliiveista et tykkää. Eikä niitä rosmariineja ja valkosipulia tarvi ottaa sivuun välillä.

6. Ota mitä kasviksia sattuu olla (itsellä porkkanaa, vihreitä papuja ja valkosipulia) ja tee niistä lisuke.

Uuni 225°C.

Paloittele juurekset ja keitä niitä noin 5 minuuttia. Lado ne uunivuokaan. Kaada päälle oliviiöljyä reippaasti. Laita sekaan tuoreita timjamin oksia. Raasta myllystä merisuolaa ja mustapippuria. Annetaan olla uunissa noin 30 minuuttia tai kunnes ne ovat saaneet hieman väriä pintaan.

7. Koska jo aloit sekoittaa eri reseptejä, voi oikeastaan kanin ja vihannekset hauduttaa uunissa samalla 200°C lämmöllä. Lopulliseksi haudutusajaksi venyi n. 1h 45 min.

Bon appétit!

Kuvia muuten en muistanut ottaa yhtään, joten laitetaan tähän loppuun kuvia viime viikonlopun lounastreffeiltä Bistrotters -ravintolasta (9 Rue Decrès, 75014 Paris). Loistava palvelu ja hinta-laatusuhde, sitä ns. edullista ylellisyyttä!

Yhtenä iltana luin Charlotte Brontëä Edinburghissa

Vielä yksi matkapäivitys, sitten palaan blogin alkuperäiseen teemaan eli arkeen ja sen ihasteluun.. Mutta, toissa viikonlopun (pitkän sellaisen) vietimme Edinburghissa. Yllätys oli lähes täydellinen; lahjansaaja ei ollut osannut odottaa tällaista kohdetta. Lahjan teema oli  viskinmaistelu, joten mikäs sen parempi kohde kuin Skotlanti.

Lauantai-iltana saavuttiin melkoisen myöhään, joten silloin ohjelmassa oli lähinnä majapaikan löytäminen ja ruoka. Lentokentältä ei tarvinnut mennä kuin ratikkapysäkille (Edinburghin keskustaan ratikalla n.30min, edestakainen lippu 8£) kun ensimmäinen syy tykästyä tähän kaupunkiin oli selvinnyt; ihmiset ovat aivan mielettömän ystävällisiä. Eikä mitään amerikkalaista yli-ystävällisyyttä, vaan aitoa iloa siitä että voin olla avuksi. Ok, tulemme Pariisista joten missä vaan voi varmaan löytää hyvää asiakaspalvelua verrattuna siihen mihin ollaan totuttu, mutta Edinburgh oli tässä suhteessa aivan huippu.

Hotelli sijaitsi Haymarketin alueella, josta on sopiva kävelymatka suureen osaan kaupungin keskustaa. Ensimmäisenä iltana suuntana joku Rose Streetiltä Googlen avulla löytynyt ruokapaikka, joka kuitenkin vaihtui matkan varrella, kun kohdalle sattumalta osui Jamie's Italian. Huolimatta kuuluisuudesta konseptin takana olivat hinnat kohdillaan, ja vielä kun sisustus ja tunnelma miellytti silmää niin päädyimme tänne. Voin suositella, ruoka oli aivan loistavaa! Joten kiitos Jamie Oliver, saat kokata meille toistekin. Ai niin, ehkä isäntä ei itse ollut paikalla...
Ilta jatkui Rose Streetillä jossain pienessä pubissa, josta kadulle asti kuuluva käheä lauluääni houkutteli sisälle. Tämä kaupunki oli tässä suhteessa meikäläisen paratiisi; mies ja kitara komboja löytyi joka suunnalta.

Sunnuntaille oli luvassa varsinainen ohjelmanumero, eli viskinmaistelu ja tutustuminen viskin valmistukseen. Olin tutkinut eri vaihtoehtoja, ja päätynyt lopulta kohtalaisen helppoon ratkaisuun. Persoonallisempaa palvelua ja kiehtovampia tarinoita olisi ehkä tarjonnut jokin pieni tislaamo, mutta The Scotch Whisky Experience linnan kupeessa tarjoaa vähän jokaiselle jotain. Kierros alkoi ajelulla "viskitynnyrissä", jonka aikana opittiin viskinvalmistuksen salat (tai ainakin melkein). Sen jälkeen opas esitteli Skotlannin eri seutuja ja niiltä tulevien viskien eroja. Tässä vaiheessa se oli pakko myöntää; on niissä eroja. Sen jälkeen näimme maailman suurimman skotlantilaisten viskien kokoelman (+3800 pulloa), joka kuului ennen brasilialaiselle viskikeräilijälle. Joukossa mm. kuningattaren syntymäpäiviä varten vain 100 kappaleen eränä tuotettu lahjaviski. Lopuksi saimme maistaa yhtä viskiä jokaiselta seudulta. Minun lempparialueeksi valikoitui Speyside.



Viskien jälkeen jatkoimme mukulakivikujaa, miehen ja kitaran säestäessä, kohti Skotlannin kansallisgalleriaa. Ihanan vaatimattomasti, siellä muiden teosten keskellä, oli myös yksi Leonardo Da Vinci. Hyvä vierailukohde tämäkin. Sen jälkeen kävimme The Elephant Housessa, jossa J.K. Rowlingin kerrotaan luonnostelleen ensimmäisiä Harry Potterin vaiheita. Ilta jatkui vielä haggiksen merkeissä ja vanhan kaupungin katuja käppäillen. Illan viimeisenä kohteena The Jolly Botanist, gineihin erikoistunut, oikein symppis baari.

Maanantaina kävimme The Royal Yacht Britannialla, kuninkaallisen perheen entisellä huvipurrella joka on parkissa satamassa hieman keskustan ulkopuolella. Hulppea paatti on avoinna yleisölle, ja ääniraidan opasteet saa myös suomeksi! Kannella kuljeskellessa voi kuvitella olevansa kuninkaallinen, ja teehuoneessakaan hinnat ei ole sen kummoisemmat kuin keskivertokahvilassa.
Myös lapset on huomioitu, sillä laivan eri huoneista voi metsästää corgeja (löysimme 9).

Aikaa reissun aikana riitti vielä The Holyrood Palacen visiittiin (kuningasperheen virallinen asunto Skotlannissa). Melkoista tarinaa tuo kuninkaallisten sukuhistoria!

Matka tehtiin kohtalaisen pienellä budjetilla (kalliit ja hienot paikat kierrettiin melkoisen kaukaa, tai ei ainakaan päädytty asiakkaiksi). Edinburghia voi helposti suositella kaupunkikohteeksi jossa ihmiset ovat ystävällisiä, livemusiikkia löytyy helposti ja katukuva on etenkin illan hämärässä ja katuvalojen loisteessa tosi kodikas.

Linkkejä ja vinkkejä, testattuja ja hyväksihavaittuja, linkkisivulla!

Mimi's Bakehouse

Jacob -kahvilan skottilainen aamupala