Yhtenä iltana juoksin Pariisista Versaillesiin

Ranskassa syttynyt juoksuintoni on muuttumassa entistä vakavammaksi. Viime viikonloppuna osallistuin Paris-Versailles juoksukilpailuun, jonka huikea 16km matka on ihan omien tottumusteni ulkopuolella.

Tapahtuma itsessään on tosi mukava, lähtöviivalla tunnelmaa nostattaa paitsi vieressä komeileva Eiffel-torni, myös innokas kuuluttaja. Matkan varrella tsemppiä saa 25000:sta kanssajuoksijasta ja eri tyylisistä orkestereista. Ranskaa varjostavasta terrorismin uhasta huolimatta tätä tapahtumaa ei onneksi peruttu, sen sijaan turvatarkastukset ja joka puolella reittiä (jopa metsän keskellä) poliisit ja sotilaat muistuttivat siitä että suuret yleisötapahtumat saattaa olla uhkaavia kohteita. Edellisinä päivinä sitä vielä jännitti, aamun tullen lähtökarsinassa muistin jännittää enää edessä olevaa urheilusuoritusta sen sijaan että olisin murehtinut omaa ja muiden turvallisuutta.

Matka kohti Versaillesia taittuu siis "leppoisasti" alkuun jokivartta seuraillen, sitten 2,5km ylämäkeen nousten. Sen jälkeen tunnet olevasi kirjaimellisesti huipulla, ja seuraavat askeleet tasamaalla ja alamäkeen rullaileekin kuin itsestään, kunnes koittaa seuraava nousu. Maastonkorkeusvaihtelut tuovat siis tähän matkaan omat haasteensa, ja kun maaliviivan takana alkaa häämöttää Versaillesin palatsi ja tietää olevansa kohta perillä, tekee mieli kiittää Aruinkokuningasta ja kaikkia muitakin siitä että sain vedettyä tämän loppuun asti.

Mutta kyllä tuli hyvä mieli ja kyllä kannatti! Kipinä jäi elämään, ja mielessä siintää ensi vuodelle kovempi haaste, Disneylandin puolimaraton. Katsotaan, katsotaan...

Juoksun jälkeen kutsuttiin kaverit meille ja syötiin brunssi porukalla. Nyyttärit oli jälleen kerran innostanut väen tuomaan tarjolle mitä mahtavampia eväitä, unohtamatta loistavaa libanonilaista pitopalvelua (Versaillesin) Notre Damen kauppahalleilla. Keskustelua brunssin aikana herätti mm. ranskalainen tapa vaatia lääkärintodistus kun haluat osallistua urheilukilpailuihin, liittyä kuntosalin jäseneksi tms. Onko mahdollinen onnettomuus järjestäjän vai osallistujan vastuulla, voiko kaatumisesta syyttää kuntosalin omistajaa, onko tämä liiallista holhousta vai vanhentunut lakipykälä joka turhauttaa yhtä lailla asiakasta, järjestäjää ja todistuksen kirjoittavaa lääkäriä..?

Kohtauspaikkana Helsinki.