Yhtenä iltana kokkasin jänistä

Kaikelle on eka kertansa, myös kokeiluille ruokakulttuurin parissa. Itselleni jänis (lautasella) on tullut tutuksi vasta Ranskassa, joten se lukeutuu mulle niihin ranskalaisen ruokakulttuurin erikoisuuksiin joita voin opetella kokkaamaan täällä.

Kyseessä oli vuoden viimeinen rauhallinen koti-ilta ilman muuta ohjelmaa, joten oli aika innostua uudesta reseptistä.

Tee näin:

1. Hullaannu siitä että lähiseudulta löytyy Lidl, jossa käymisestä tuleekin yksi viikonloppujen kohokohdista. Keski-ikä, täältä tullaan! Mutta kun se on oikeasti järkevän kokoinen kauppa jossa käyminen on selvää säästöä.
Osta sieltä jänistä kun se yhtäkkiä kohdalle osuu (tai mistä vaan, sieltä sitä sai ainakin täällä järkevään hintaan).


2. Unohda se kani pakkaseen, koska ethän nyt heti jaksa alkaa tällaiseen suuroperaatioon.


3. Havahdu kokkausinspiraatioon, ja etsi sopiva resepti! Tämä Hans Välimäen resepti kirjasta 'Ruokaa Ranskasta Hansin tapaan' vaikutti sopivan helpolta ja nopealta (ja jos Hans niin sanoo, niin uskotaan että nyt ollaan oikeasti paikallisen, ranskalaisen ruokakulttuurin äärellä) :

Dijonsinapissa ja kermassa haudutettu kani tai jänis (neljälle)

• 1 kani, paino 1,2 – 1,4 kg [käytimme jänistä, paino 1 kg]
• 3 rkl pehmeää voita
• suolaa ja mustapippuria
• 2 rkl tuoretta rosmariinia
• 3 rkl dijonsinappia
• 2 dl kuivaa valkoviiniä
• 2 valkosipulinkynttä
• 2 dl kouhukermaa
• 1 prk crème fraichea

Uuni 175°C.

Leikkaa kani noin kahdeksaan osaan ja hiero voi, mausteet ja sinappi sen pintaan. Aseta kanipaisti voideltuun vuokaan, lisää viini ja kokonaiset valkosipulinkynnet kuorineen. Paista uunin keskitasolla noin 25 minuuttia. Sekoita kerma ja crème fraiche keskenään, valele kanille ja kypsennä vielä 25 minuuttia. Jos kastike on liian paksua, lisää hieman kiehuvaa vettä; tarkista lopuksi suolan määrä.

4. Käy kaupassa ja ryhdy valmisteluihin. Tajua että sulla on siinä käsillä sittenkin koipia, joten etsi uusi resepti jäniksen koiville. Kaada itselle lasi jotain hyvää aperitiiviä. Tällä kertaa lasissa helmeili anoppilan appelsiiniviini. Ehkä keväämmällä luvassa asiaa meidän ensimmäisestä kokeilusta tehdä samaa viiniä itse, kun uusi sato appelsiineja on kypsiä tähän tarkoitukseen.
Esim. ensimmäinen Googlen ehdottama resepti vaikuttaa sellaiselta jota voi sopivasti soveltaen hyödyntää.

2 Vehnäjauho (dl)

4 Jäniksen koipi (kpl)
1 Oregano, kuivattu (rkl)
3 Valkosipuli (kynsi)
0,5 Suola (tl)
0,5 Mustapippuri (tl)
2 Chili, tuore (kpl)
2 Oliivi (dl)
3,75 Valkoviini kuiva (dl)
1 Timjami (rkl)
1 Kanaliemikuutio, sisältää vehnää

Uuni 200°C.

Kuumenna uuni 200°C asteeseen. Sekoita koiven menevässä kulhossa yhteen jauhot, timjami, oregano, suola ja pippuri. Pyörittele koivet jauhoseoksessa ja laita sivuun. Halkaise chilit pitkittäin. Kuumenna uunin kestävä iso kattila tai kasari ja paista kevyesti öljyssä valkosipulia, rosmariinioksia ja chiliä. Anna makujen sulautua öljyyn ja nappaa rosmariinit, valkosipulit ja chilit syrjään (älä heitä pois), etteivät pala. Laita koivet kattilaan ja paista niitä kullanruskeiksi 7-10 min. Laita rosmariini, valkosipulit ja chilit takaisin kattilaan ja lisää oliivit, viini ja kanaliemi. Laita uuniin 1,5-2 tunniksi tai kunnes liha on mureaa, mutta ei kuivaa.

5. Sulla ei ole oreganoa, hyppää sen yli. Eikä chiliä. Oliiveista et tykkää. Eikä niitä rosmariineja ja valkosipulia tarvi ottaa sivuun välillä.

6. Ota mitä kasviksia sattuu olla (itsellä porkkanaa, vihreitä papuja ja valkosipulia) ja tee niistä lisuke.

Uuni 225°C.

Paloittele juurekset ja keitä niitä noin 5 minuuttia. Lado ne uunivuokaan. Kaada päälle oliviiöljyä reippaasti. Laita sekaan tuoreita timjamin oksia. Raasta myllystä merisuolaa ja mustapippuria. Annetaan olla uunissa noin 30 minuuttia tai kunnes ne ovat saaneet hieman väriä pintaan.

7. Koska jo aloit sekoittaa eri reseptejä, voi oikeastaan kanin ja vihannekset hauduttaa uunissa samalla 200°C lämmöllä. Lopulliseksi haudutusajaksi venyi n. 1h 45 min.

Bon appétit!

Kuvia muuten en muistanut ottaa yhtään, joten laitetaan tähän loppuun kuvia viime viikonlopun lounastreffeiltä Bistrotters -ravintolasta (9 Rue Decrès, 75014 Paris). Loistava palvelu ja hinta-laatusuhde, sitä ns. edullista ylellisyyttä!

Yhtenä iltana luin Charlotte Brontëä Edinburghissa

Vielä yksi matkapäivitys, sitten palaan blogin alkuperäiseen teemaan eli arkeen ja sen ihasteluun.. Mutta, toissa viikonlopun (pitkän sellaisen) vietimme Edinburghissa. Yllätys oli lähes täydellinen; lahjansaaja ei ollut osannut odottaa tällaista kohdetta. Lahjan teema oli  viskinmaistelu, joten mikäs sen parempi kohde kuin Skotlanti.

Lauantai-iltana saavuttiin melkoisen myöhään, joten silloin ohjelmassa oli lähinnä majapaikan löytäminen ja ruoka. Lentokentältä ei tarvinnut mennä kuin ratikkapysäkille (Edinburghin keskustaan ratikalla n.30min, edestakainen lippu 8£) kun ensimmäinen syy tykästyä tähän kaupunkiin oli selvinnyt; ihmiset ovat aivan mielettömän ystävällisiä. Eikä mitään amerikkalaista yli-ystävällisyyttä, vaan aitoa iloa siitä että voin olla avuksi. Ok, tulemme Pariisista joten missä vaan voi varmaan löytää hyvää asiakaspalvelua verrattuna siihen mihin ollaan totuttu, mutta Edinburgh oli tässä suhteessa aivan huippu.

Hotelli sijaitsi Haymarketin alueella, josta on sopiva kävelymatka suureen osaan kaupungin keskustaa. Ensimmäisenä iltana suuntana joku Rose Streetiltä Googlen avulla löytynyt ruokapaikka, joka kuitenkin vaihtui matkan varrella, kun kohdalle sattumalta osui Jamie's Italian. Huolimatta kuuluisuudesta konseptin takana olivat hinnat kohdillaan, ja vielä kun sisustus ja tunnelma miellytti silmää niin päädyimme tänne. Voin suositella, ruoka oli aivan loistavaa! Joten kiitos Jamie Oliver, saat kokata meille toistekin. Ai niin, ehkä isäntä ei itse ollut paikalla...
Ilta jatkui Rose Streetillä jossain pienessä pubissa, josta kadulle asti kuuluva käheä lauluääni houkutteli sisälle. Tämä kaupunki oli tässä suhteessa meikäläisen paratiisi; mies ja kitara komboja löytyi joka suunnalta.

Sunnuntaille oli luvassa varsinainen ohjelmanumero, eli viskinmaistelu ja tutustuminen viskin valmistukseen. Olin tutkinut eri vaihtoehtoja, ja päätynyt lopulta kohtalaisen helppoon ratkaisuun. Persoonallisempaa palvelua ja kiehtovampia tarinoita olisi ehkä tarjonnut jokin pieni tislaamo, mutta The Scotch Whisky Experience linnan kupeessa tarjoaa vähän jokaiselle jotain. Kierros alkoi ajelulla "viskitynnyrissä", jonka aikana opittiin viskinvalmistuksen salat (tai ainakin melkein). Sen jälkeen opas esitteli Skotlannin eri seutuja ja niiltä tulevien viskien eroja. Tässä vaiheessa se oli pakko myöntää; on niissä eroja. Sen jälkeen näimme maailman suurimman skotlantilaisten viskien kokoelman (+3800 pulloa), joka kuului ennen brasilialaiselle viskikeräilijälle. Joukossa mm. kuningattaren syntymäpäiviä varten vain 100 kappaleen eränä tuotettu lahjaviski. Lopuksi saimme maistaa yhtä viskiä jokaiselta seudulta. Minun lempparialueeksi valikoitui Speyside.



Viskien jälkeen jatkoimme mukulakivikujaa, miehen ja kitaran säestäessä, kohti Skotlannin kansallisgalleriaa. Ihanan vaatimattomasti, siellä muiden teosten keskellä, oli myös yksi Leonardo Da Vinci. Hyvä vierailukohde tämäkin. Sen jälkeen kävimme The Elephant Housessa, jossa J.K. Rowlingin kerrotaan luonnostelleen ensimmäisiä Harry Potterin vaiheita. Ilta jatkui vielä haggiksen merkeissä ja vanhan kaupungin katuja käppäillen. Illan viimeisenä kohteena The Jolly Botanist, gineihin erikoistunut, oikein symppis baari.

Maanantaina kävimme The Royal Yacht Britannialla, kuninkaallisen perheen entisellä huvipurrella joka on parkissa satamassa hieman keskustan ulkopuolella. Hulppea paatti on avoinna yleisölle, ja ääniraidan opasteet saa myös suomeksi! Kannella kuljeskellessa voi kuvitella olevansa kuninkaallinen, ja teehuoneessakaan hinnat ei ole sen kummoisemmat kuin keskivertokahvilassa.
Myös lapset on huomioitu, sillä laivan eri huoneista voi metsästää corgeja (löysimme 9).

Aikaa reissun aikana riitti vielä The Holyrood Palacen visiittiin (kuningasperheen virallinen asunto Skotlannissa). Melkoista tarinaa tuo kuninkaallisten sukuhistoria!

Matka tehtiin kohtalaisen pienellä budjetilla (kalliit ja hienot paikat kierrettiin melkoisen kaukaa, tai ei ainakaan päädytty asiakkaiksi). Edinburghia voi helposti suositella kaupunkikohteeksi jossa ihmiset ovat ystävällisiä, livemusiikkia löytyy helposti ja katukuva on etenkin illan hämärässä ja katuvalojen loisteessa tosi kodikas.

Linkkejä ja vinkkejä, testattuja ja hyväksihavaittuja, linkkisivulla!

Mimi's Bakehouse

Jacob -kahvilan skottilainen aamupala

Yhtenä iltana Atlantin aalloissa

Monesta seikasta voisi suomalaisena moittia ranskalaisia työehtoja, mutta lomia täällä taitaa olla vähän keskivertoa enemmän verrattuna suomalaiseen työelämään. En käy yleistämään, enkä itse toki yllä täälläkään huippupitkiin lomiin, mutta muutaman "ylimääräisen" päivän turvin vietin hiljattain viikonlopun Gran Canarialla.

Saaren pääkaupungista Las Palmasista minut mukaan poimi rakas ystävä, jonka kanssa matka jatkui leppoisasti kohti saaren eteläosia. Viikonloppuun kuului mm.skootteriajelua, Abba show'ta, snorklausta ja, tietenkin, karaokea. Finnhits soimaan, ja kuvia selaamaan! Tässä valikoitu otos viikonlopun aikana kameran muistiin tallentuneita kuvia.

Kävin lenkillä, eli viikonlopun hyvä työ tehty

Lenkkipolun varrelta. Tuliperäinen maaperä kai voisi olla tosi hedelmällistä, mutta kuuma ilmasto tehnee sen että vihreää on oikeastaan vain siellä missä on palmuja tai mojitoa

Siniristilippu veneen kannella. Meitä riittää :)

Kylää iltavalaistuksessa

Turistin elämään kuuluu karaoken ja maisemien ihailun ohella pohdintaa ulkosuomalaisuudesta. Kanarialla on helppoa elää osittain kuin Suomessa, koska moni Suomesta tuttu asia löytyy myös sieltä. Toisaalta kulttuuri ja ilmasto on kovasti erilainen verrattuna siihen missä on kasvanut. Pariisissa suomalaiset ovat enemmän levällään, ja Suomi-yhteisöt pienempiä kuin Kanarialla, ja siihen on varmasti vaikuttanut sosiaalinen media. Kun meikäläisten suomalaisia yhdistyksiä on aikanaan perustettu, oli vaikeampi pitää yhteyttä Koti-Suomeen. Nykyään suomen kielen puhumisen ja Suomi-kontaktien tarve paikan päällä on pienempi koska Skype ja Facebook ja Whatsup. Moni suomalainen on siis Pariisissa hyvin integroitunut paikallisväestöön sen sijaan että etsisi säännöllisesti suomalaista seuraa. Toki maahanmuuttoon liittyvät syytkin on täällä usein erilaiset kuin Kanarialle lähtijöillä. Jokaisen tarina on kuitenkin erilainen, ja teki varmasti hyvää käydä ulkona omasta arjesta ja nähdä toisenlaista ulkosuomalaisuutta.

Näkymät rannalle terassilta...

...jossa juomaan sekoitettiin mm. mansikkaa ja litsiä

Ja siitä vielä hiekkarantaa. Turisti kiittää ja kuittaa!

Ulkosuomalaisuudesta puheen ollen, Ranskan Suomi-seuran 40v. -juhlia juhlittiin 12.10. suurlähetystöllä. Siitä en nyt laita kuvia, koska se ei liity Kanarian reissuun oikeastaan mitenkään, mutta kippis ranskansuomalaisille!

Yhtenä iltana laitoin päälle vähän parempaa Marimekkoa

Mun kameran eteen päätyi lopulta vain Buzz Lightyear.

Viime viikonloppuna tapahtui monenmoista. Ensinnäkin viikonloppu alkoi perjantain tykypäivällä. Firma kutsui meidät kaikki Disneylandiin, jossa päivä meni tuulisessa säässä nopeasti - laitteisiin ei juuri tarvinnut jonottaa. Jonoja vähensi myös lähestyvä Halloween, koska moni jättää menemättä puistoon nyt ja odottaa mielummin siihen asti että teemakoristeet on löytänyt paikkansa. Kurpitsaa ja muuta aiheeseen sopivaa alkoikin jo näkyä siellä täällä.

Lauantaina treffasin henkilöitä jotka edustavat Leijonafaneja - ens vuoden jääkiekon MM-kisoja silmällä pitäen. Katsotaan jos keksitään kimpassa jotain ohjelmaa Pariisiin ens toukokuulle. Siitä ehkä sitten tuonnempana jahka asiat etenee. Tämä osana mun aktiivisuuttani erään Suomi-yhdistyksen riveissä. Yhdistyselämä tuo hyvän tavan lisätä vähän suomalaisuutta tähän ulkosuomalaisen arkeen.

Sunnuntaina leikin hetken aikaa jetset-elämää; herätyskello oli soimassa niin että ehdin meikata ja pukeutua ja lähteä Marimekon näytökseen, täällä kun oli nämä Muotiviikot nyt. (Joita muuten eräs kaveri pohti taannoin että eihän se edes näy mitenkään katukuvassa vaikka se on niin iso tapahtuma, ei ole mainoksia eikä satu malleja samaan metroon. Totta, tapahtuma on tosi iso ja alalla merkittävä mutta tapahtuu tosi paljon suljettujen ovien takana joten suoraan sanottuna ilman tätä Marimekkoa en olisi taas muistanut koko asiaa.) Kutsu tuonne näytökseen oli myöskin yhdistysaktiivisuuden ansiota.

Taitojen testailua muotivalokuvaajana

Tältä näyttää Marimekko Home

Muotinäytöksen ja skumpan jälkeen "treffit" Seinen varressa; Rosa Bonheur jonka eväät ei petä koskaan. Olivat muuten nostaneet hintoja, mutta kasvattaneet samalla pizzan kokoa. Suosittelen! Nyt pakkaan kimpsut ja kampsut ja valmistaudun huomenna alkavaan minilomaan.

Yhtenä iltana juoksin Pariisista Versaillesiin

Ranskassa syttynyt juoksuintoni on muuttumassa entistä vakavammaksi. Viime viikonloppuna osallistuin Paris-Versailles juoksukilpailuun, jonka huikea 16km matka on ihan omien tottumusteni ulkopuolella.

Tapahtuma itsessään on tosi mukava, lähtöviivalla tunnelmaa nostattaa paitsi vieressä komeileva Eiffel-torni, myös innokas kuuluttaja. Matkan varrella tsemppiä saa 25000:sta kanssajuoksijasta ja eri tyylisistä orkestereista. Ranskaa varjostavasta terrorismin uhasta huolimatta tätä tapahtumaa ei onneksi peruttu, sen sijaan turvatarkastukset ja joka puolella reittiä (jopa metsän keskellä) poliisit ja sotilaat muistuttivat siitä että suuret yleisötapahtumat saattaa olla uhkaavia kohteita. Edellisinä päivinä sitä vielä jännitti, aamun tullen lähtökarsinassa muistin jännittää enää edessä olevaa urheilusuoritusta sen sijaan että olisin murehtinut omaa ja muiden turvallisuutta.

Matka kohti Versaillesia taittuu siis "leppoisasti" alkuun jokivartta seuraillen, sitten 2,5km ylämäkeen nousten. Sen jälkeen tunnet olevasi kirjaimellisesti huipulla, ja seuraavat askeleet tasamaalla ja alamäkeen rullaileekin kuin itsestään, kunnes koittaa seuraava nousu. Maastonkorkeusvaihtelut tuovat siis tähän matkaan omat haasteensa, ja kun maaliviivan takana alkaa häämöttää Versaillesin palatsi ja tietää olevansa kohta perillä, tekee mieli kiittää Aruinkokuningasta ja kaikkia muitakin siitä että sain vedettyä tämän loppuun asti.

Mutta kyllä tuli hyvä mieli ja kyllä kannatti! Kipinä jäi elämään, ja mielessä siintää ensi vuodelle kovempi haaste, Disneylandin puolimaraton. Katsotaan, katsotaan...

Juoksun jälkeen kutsuttiin kaverit meille ja syötiin brunssi porukalla. Nyyttärit oli jälleen kerran innostanut väen tuomaan tarjolle mitä mahtavampia eväitä, unohtamatta loistavaa libanonilaista pitopalvelua (Versaillesin) Notre Damen kauppahalleilla. Keskustelua brunssin aikana herätti mm. ranskalainen tapa vaatia lääkärintodistus kun haluat osallistua urheilukilpailuihin, liittyä kuntosalin jäseneksi tms. Onko mahdollinen onnettomuus järjestäjän vai osallistujan vastuulla, voiko kaatumisesta syyttää kuntosalin omistajaa, onko tämä liiallista holhousta vai vanhentunut lakipykälä joka turhauttaa yhtä lailla asiakasta, järjestäjää ja todistuksen kirjoittavaa lääkäriä..?

Kohtauspaikkana Helsinki.

Yhtenä iltana muistelin mennyttä kesää

Kesäloman päätteeksi, tai oikeastaan jo sen päättymisen jälkeen, käytiin tuossa taannoin Amsterdamissa. Ikään kuin kesäloman jatkoilla. Kiitos SNCF:n juhlavuoden, junaliput Pariisista olivat erityisen halvat joten pitihin tarjousta hyödyntää.

White Label Coffee os. Jan Evertsenstraat 136

Tässä yksi esimerkki kaupungin rennoista ja omaleimaisista kahviloista. Tämä siis vähän kauempana päärautatieasemalta ja Damin aukiolta.

Tällä kertaa majoituttiin vähän sivumpana ja esimerkiksi Punaisten lyhtyjen alue jäi lähes kokonaan näkemättä. Sen sijaan nyt tutummaksi tulivat vähän syrjäisemmät kaupunginosat.

Reissuseurana tällä kertaa jo kaupungissa ennenkin olleita, stressitöntä viikonloppua odottavia seikkailijoita. Tässä yksi resepti sellaiseen.

Kahvia.

Amsterdamissa parasta on katukuva ja leppoisa tunnelma, jonka aistii samantien junasta ulos astuessa. Ei puhettakaan (Pariisin) takakireydestä, lieneekö sitten siitä että olen turisti enkä paikallinen mutta kiireettömyyden tuntee ympärillään. Jokivarsi muuttaa ilmettään vuorokauden ajan ja säätilan mukaan, ja siitä nauttiminen lienee paras tapa tutustua kaupunkiin, kävellen, pyörällä tai veneellä.

Ensimmäisenä päivänä käytiin katsomassa Banksyn ja Andy Warholin yhteisnäyttely modernin nykytaiteen museossa. Molemmat oman tyylilajinsa ikonit olivat kiinnostavia, mutta jotenkin Banksyn työ herättää omaperäisyydessään enemmän kunnioitusta. Mitä ilmeisimmin tämä oli kautta aikain ensimmäinen hänen töistä koottu näyttely. Museorakennus itsessään oli pieni mutta viehättävä, pientä miinusa ainoastaan melkoisen pintapuolisiksi jäävistä töiden esittelyistä. Mutta kyllä, vierailun arvoinen museo!

Vondelpark

Klassikko

Museovierailun jälkeen ei tarvinnut kauas kävellä, kun törmättiin paikallisten museoiden yhdessä organisoimaan, ilmaiseen festivaaliin. Skeittikisat, ruokakojut ja sinfoniaorkesterin konsertti houkutteli pysähtymään frozen yogurt (jääjogurtti?) -tauolle.

Sieltä käppäilimme kohti mahdollista venevuokrausta, joka ei nyt tällä kertaa onnistunutkaan ilman ennakkovarausta. Sehän ei meitä haitannut, ja ilta jatkui leppoisasti sattumalta kohdalle osuneen paikallisen pariskunnan hervottomassa seurassa.

Rannalla

Seuraavana päivänä vuokrattiin pyörät joilla puikkelehdimme hipster-henkisistä kahviloista ja joutomaille pystytetyistä baareista toiseen. Matkan varrelle osui myös Foodhallen, jossa sattui olemaan kirpputori ja designmyymälöitä kaikkien niiden houkuttelevien ruokakojujen Päivään mahtui paljon sattumalta löydettyjä helmiä, rantatunnelmaa, elokuvamuseo ja kaiken kruunasi Mr Porterissa nautitut cokctailit ja aivan loistavat focacciat.

Café de Ceuvel

Kaiken kaikkiaan hyvin ennalta suunnittelematonta ja hetken mielijohteesta toteutettua ohjelmaa, joka toimi oikein loistavasti näin leppoisassa porukassa ja kaupungissa jossa riittää virikkeitä joka nurkan takana!

Ps. Frozen yogurt, tuo laiskan kotikokin helppo ja jäätelöä terveellisempi jälkkäri menee hyvinkin pian kokeiluun tämän huushollin keittiössä.

Päärynäpuu

Yhtenä iltana syttyi idea golfin pelaamisesta

Juttuhan meni niin, että koska lähipiiriini nykyään kuuluu henkilö joka tuota lajia harrastaa, päätin itsekin kokeilla. Ennakkoluuloista huolimatta. Sillä kuten niin monesti ennenkin, edestään löytää juuri sitä mitä ei etsi. Golf  kun oli kuulunut listalle asioita joista tuskin tulen innostumaan koskaan koska..se nyt vaan ei tuntunut olevan mun kaltaisten ihmisten suosima laji ja sitäpaitsi siinä ei edes tule hiki. No kokeilin kuitenkin, ja siitäpä löytyi monta postiviista yllätystä!

Niinpä joku oli keksinyt loistavan idean että annetaanpa tuolle tytölle syntymäpäivälahjaksi golf-kurssi. Sinne on nyt sitten ilmoittauduttu. Ja koska asiat tavataan tehdä kunnolla kun niihin on kerran ryhdytty, niin tavoitteena tulevaisuudessa siintää Green Card. Klubin omistaja kertoi että ennätys heillä on ollut kortin lunastamisen edellyttämien taitojen saavuttaminen kuukauden treenillä, mutta keskiarvo on n. 7kk. Aiheesta lisempää siis tuonnempana, jahka kortti on hallussa. (Veikkaan että se tapahtuu n. kahden kuukauden kuluttua. Tai voi siihen mennä enemmänkin...)

Ja koska kyseessä on kerta kaikkiaan uusi tuttavuus ja uusi maailma itselleni, on minulla nyt tutkittavana paitsi lajin säännöt myös etiketti ja kuinkas täällä klubilla toimitaankaan. Uutena tietona on tullut myös Green Cardin myöntämisen perusteet ja miten niihin päästään. Lyhykäisyydessään todettakoon, että lähikunnasta löytyi ehkä piirun verran keskiarvoa edullisempi ja ilmeisen rento ja kaikille avoin glof-klubi, joka kaikesta avoimuudestaan huolimatta tuntuu erinomaisen ammattimaiselta ja hyvältä paikalta oppia. Joten terveisiä vaan Daily Golf Bucista, seuraavat kuukaudet vietän vapaa-aikaani bunkkerissa ja greenillä, treenaten swingiä jolla lyödään albatrosseja. Ps. Tennarit sallittu eikä kauluspakkoa.

Yhtenä iltana aloin kirjoittaa blogia

Ja seuraavana iltana jatkoin siitä mihin olin jäänyt. Onhan maailmassa monta dokumentoimisen arvoista asiaa, ja jos ei niitä kirjaa ylös on vaarana että ne unohtuu. Ei sillä etteikö asioita olisi syytä myös unohtaa - ehkä niiden sitten oli tarkoituskin painua unholaan. Mutta valitettavasti kiireinen pariisilaiselämä on tuonut minusta esiin arjen urputtajan ja stressaajan. Jottei totuus pääsisi unohtumaan, lienee ehkä tarpeen kohdistaa katseensa ennemminkin niihin arjen hienouksiin. Tässä tämä nyt on - Yhtenä iltana Pariisissa.

Kesäloman satoa Etelä-Ranskasta - viikunoita poimimassa

Talon kaakao, L'Ebouillanté os. 6 rue des Barres, 75004 Paris