keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Yhtenä iltana syttyi idea golfin pelaamisesta

Juttuhan meni niin, että koska lähipiiriini nykyään kuuluu henkilö joka tuota lajia harrastaa, päätin itsekin kokeilla. Ennakkoluuloista huolimatta. Sillä kuten niin monesti ennenkin, edestään löytää juuri sitä mitä ei etsi. Golf  kun oli kuulunut listalle asioita joista tuskin tulen innostumaan koskaan koska..se nyt vaan ei tuntunut olevan mun kaltaisten ihmisten suosima laji ja sitäpaitsi siinä ei edes tule hiki. No kokeilin kuitenkin, ja siitäpä löytyi monta postiviista yllätystä!

Niinpä joku oli keksinyt loistavan idean että annetaanpa tuolle tytölle syntymäpäivälahjaksi golf-kurssi. Sinne on nyt sitten ilmoittauduttu. Ja koska asiat tavataan tehdä kunnolla kun niihin on kerran ryhdytty, niin tavoitteena tulevaisuudessa siintää Green Card. Klubin omistaja kertoi että ennätys heillä on ollut kortin lunastamisen edellyttämien taitojen saavuttaminen kuukauden treenillä, mutta keskiarvo on n. 7kk. Aiheesta lisempää siis tuonnempana, jahka kortti on hallussa. (Veikkaan että se tapahtuu n. kahden kuukauden kuluttua. Tai voi siihen mennä enemmänkin...)

Ja koska kyseessä on kerta kaikkiaan uusi tuttavuus ja uusi maailma itselleni, on minulla nyt tutkittavana paitsi lajin säännöt myös etiketti ja kuinkas täällä klubilla toimitaankaan. Uutena tietona on tullut myös Green Cardin myöntämisen perusteet ja miten niihin päästään. Lyhykäisyydessään todettakoon, että lähikunnasta löytyi ehkä piirun verran keskiarvoa edullisempi ja ilmeisen rento ja kaikille avoin glof-klubi, joka kaikesta avoimuudestaan huolimatta tuntuu erinomaisen ammattimaiselta ja hyvältä paikalta oppia. Joten terveisiä vaan Daily Golf Bucista, seuraavat kuukaudet vietän vapaa-aikaani bunkkerissa ja greenillä, treenaten swingiä jolla lyödään albatrosseja. Ps. Tennarit sallittu eikä kauluspakkoa.

maanantai 5. syyskuuta 2016

Yhtenä iltana aloin kirjoittaa blogia

Ja seuraavana iltana jatkoin siitä mihin olin jäänyt. Onhan maailmassa monta dokumentoimisen arvoista asiaa, ja jos ei niitä kirjaa ylös on vaarana että ne unohtuu. Ei sillä etteikö asioita olisi syytä myös unohtaa - ehkä niiden sitten oli tarkoituskin painua unholaan. Mutta valitettavasti kiireinen pariisilaiselämä on tuonut minusta esiin arjen urputtajan ja stressaajan. Jottei totuus pääsisi unohtumaan, lienee ehkä tarpeen kohdistaa katseensa ennemminkin niihin arjen hienouksiin. Tässä tämä nyt on - Yhtenä iltana Pariisissa.

Kesäloman satoa Etelä-Ranskasta - viikunoita poimimassa
Talon kaakao, L'Ebouillanté os. 6 rue des Barres, 75004 Paris