Yhtenä iltana juoksin Pariisista Versaillesiin

Ranskassa syttynyt juoksuintoni on muuttumassa entistä vakavammaksi. Viime viikonloppuna osallistuin Paris-Versailles juoksukilpailuun, jonka huikea 16km matka on ihan omien tottumusteni ulkopuolella.

Tapahtuma itsessään on tosi mukava, lähtöviivalla tunnelmaa nostattaa paitsi vieressä komeileva Eiffel-torni, myös innokas kuuluttaja. Matkan varrella tsemppiä saa 25000:sta kanssajuoksijasta ja eri tyylisistä orkestereista. Ranskaa varjostavasta terrorismin uhasta huolimatta tätä tapahtumaa ei onneksi peruttu, sen sijaan turvatarkastukset ja joka puolella reittiä (jopa metsän keskellä) poliisit ja sotilaat muistuttivat siitä että suuret yleisötapahtumat saattaa olla uhkaavia kohteita. Edellisinä päivinä sitä vielä jännitti, aamun tullen lähtökarsinassa muistin jännittää enää edessä olevaa urheilusuoritusta sen sijaan että olisin murehtinut omaa ja muiden turvallisuutta.

Matka kohti Versaillesia taittuu siis "leppoisasti" alkuun jokivartta seuraillen, sitten 2,5km ylämäkeen nousten. Sen jälkeen tunnet olevasi kirjaimellisesti huipulla, ja seuraavat askeleet tasamaalla ja alamäkeen rullaileekin kuin itsestään, kunnes koittaa seuraava nousu. Maastonkorkeusvaihtelut tuovat siis tähän matkaan omat haasteensa, ja kun maaliviivan takana alkaa häämöttää Versaillesin palatsi ja tietää olevansa kohta perillä, tekee mieli kiittää Aruinkokuningasta ja kaikkia muitakin siitä että sain vedettyä tämän loppuun asti.

Mutta kyllä tuli hyvä mieli ja kyllä kannatti! Kipinä jäi elämään, ja mielessä siintää ensi vuodelle kovempi haaste, Disneylandin puolimaraton. Katsotaan, katsotaan...

Juoksun jälkeen kutsuttiin kaverit meille ja syötiin brunssi porukalla. Nyyttärit oli jälleen kerran innostanut väen tuomaan tarjolle mitä mahtavampia eväitä, unohtamatta loistavaa libanonilaista pitopalvelua (Versaillesin) Notre Damen kauppahalleilla. Keskustelua brunssin aikana herätti mm. ranskalainen tapa vaatia lääkärintodistus kun haluat osallistua urheilukilpailuihin, liittyä kuntosalin jäseneksi tms. Onko mahdollinen onnettomuus järjestäjän vai osallistujan vastuulla, voiko kaatumisesta syyttää kuntosalin omistajaa, onko tämä liiallista holhousta vai vanhentunut lakipykälä joka turhauttaa yhtä lailla asiakasta, järjestäjää ja todistuksen kirjoittavaa lääkäriä..?

Kohtauspaikkana Helsinki.

Yhtenä iltana muistelin mennyttä kesää

Kesäloman päätteeksi, tai oikeastaan jo sen päättymisen jälkeen, käytiin tuossa taannoin Amsterdamissa. Ikään kuin kesäloman jatkoilla. Kiitos SNCF:n juhlavuoden, junaliput Pariisista olivat erityisen halvat joten pitihin tarjousta hyödyntää.

White Label Coffee os. Jan Evertsenstraat 136

Tässä yksi esimerkki kaupungin rennoista ja omaleimaisista kahviloista. Tämä siis vähän kauempana päärautatieasemalta ja Damin aukiolta.

Tällä kertaa majoituttiin vähän sivumpana ja esimerkiksi Punaisten lyhtyjen alue jäi lähes kokonaan näkemättä. Sen sijaan nyt tutummaksi tulivat vähän syrjäisemmät kaupunginosat.

Reissuseurana tällä kertaa jo kaupungissa ennenkin olleita, stressitöntä viikonloppua odottavia seikkailijoita. Tässä yksi resepti sellaiseen.

Kahvia.

Amsterdamissa parasta on katukuva ja leppoisa tunnelma, jonka aistii samantien junasta ulos astuessa. Ei puhettakaan (Pariisin) takakireydestä, lieneekö sitten siitä että olen turisti enkä paikallinen mutta kiireettömyyden tuntee ympärillään. Jokivarsi muuttaa ilmettään vuorokauden ajan ja säätilan mukaan, ja siitä nauttiminen lienee paras tapa tutustua kaupunkiin, kävellen, pyörällä tai veneellä.

Ensimmäisenä päivänä käytiin katsomassa Banksyn ja Andy Warholin yhteisnäyttely modernin nykytaiteen museossa. Molemmat oman tyylilajinsa ikonit olivat kiinnostavia, mutta jotenkin Banksyn työ herättää omaperäisyydessään enemmän kunnioitusta. Mitä ilmeisimmin tämä oli kautta aikain ensimmäinen hänen töistä koottu näyttely. Museorakennus itsessään oli pieni mutta viehättävä, pientä miinusa ainoastaan melkoisen pintapuolisiksi jäävistä töiden esittelyistä. Mutta kyllä, vierailun arvoinen museo!

Vondelpark

Klassikko

Museovierailun jälkeen ei tarvinnut kauas kävellä, kun törmättiin paikallisten museoiden yhdessä organisoimaan, ilmaiseen festivaaliin. Skeittikisat, ruokakojut ja sinfoniaorkesterin konsertti houkutteli pysähtymään frozen yogurt (jääjogurtti?) -tauolle.

Sieltä käppäilimme kohti mahdollista venevuokrausta, joka ei nyt tällä kertaa onnistunutkaan ilman ennakkovarausta. Sehän ei meitä haitannut, ja ilta jatkui leppoisasti sattumalta kohdalle osuneen paikallisen pariskunnan hervottomassa seurassa.

Rannalla

Seuraavana päivänä vuokrattiin pyörät joilla puikkelehdimme hipster-henkisistä kahviloista ja joutomaille pystytetyistä baareista toiseen. Matkan varrelle osui myös Foodhallen, jossa sattui olemaan kirpputori ja designmyymälöitä kaikkien niiden houkuttelevien ruokakojujen Päivään mahtui paljon sattumalta löydettyjä helmiä, rantatunnelmaa, elokuvamuseo ja kaiken kruunasi Mr Porterissa nautitut cokctailit ja aivan loistavat focacciat.

Café de Ceuvel

Kaiken kaikkiaan hyvin ennalta suunnittelematonta ja hetken mielijohteesta toteutettua ohjelmaa, joka toimi oikein loistavasti näin leppoisassa porukassa ja kaupungissa jossa riittää virikkeitä joka nurkan takana!

Ps. Frozen yogurt, tuo laiskan kotikokin helppo ja jäätelöä terveellisempi jälkkäri menee hyvinkin pian kokeiluun tämän huushollin keittiössä.

Päärynäpuu

Yhtenä iltana syttyi idea golfin pelaamisesta

Juttuhan meni niin, että koska lähipiiriini nykyään kuuluu henkilö joka tuota lajia harrastaa, päätin itsekin kokeilla. Ennakkoluuloista huolimatta. Sillä kuten niin monesti ennenkin, edestään löytää juuri sitä mitä ei etsi. Golf  kun oli kuulunut listalle asioita joista tuskin tulen innostumaan koskaan koska..se nyt vaan ei tuntunut olevan mun kaltaisten ihmisten suosima laji ja sitäpaitsi siinä ei edes tule hiki. No kokeilin kuitenkin, ja siitäpä löytyi monta postiviista yllätystä!

Niinpä joku oli keksinyt loistavan idean että annetaanpa tuolle tytölle syntymäpäivälahjaksi golf-kurssi. Sinne on nyt sitten ilmoittauduttu. Ja koska asiat tavataan tehdä kunnolla kun niihin on kerran ryhdytty, niin tavoitteena tulevaisuudessa siintää Green Card. Klubin omistaja kertoi että ennätys heillä on ollut kortin lunastamisen edellyttämien taitojen saavuttaminen kuukauden treenillä, mutta keskiarvo on n. 7kk. Aiheesta lisempää siis tuonnempana, jahka kortti on hallussa. (Veikkaan että se tapahtuu n. kahden kuukauden kuluttua. Tai voi siihen mennä enemmänkin...)

Ja koska kyseessä on kerta kaikkiaan uusi tuttavuus ja uusi maailma itselleni, on minulla nyt tutkittavana paitsi lajin säännöt myös etiketti ja kuinkas täällä klubilla toimitaankaan. Uutena tietona on tullut myös Green Cardin myöntämisen perusteet ja miten niihin päästään. Lyhykäisyydessään todettakoon, että lähikunnasta löytyi ehkä piirun verran keskiarvoa edullisempi ja ilmeisen rento ja kaikille avoin glof-klubi, joka kaikesta avoimuudestaan huolimatta tuntuu erinomaisen ammattimaiselta ja hyvältä paikalta oppia. Joten terveisiä vaan Daily Golf Bucista, seuraavat kuukaudet vietän vapaa-aikaani bunkkerissa ja greenillä, treenaten swingiä jolla lyödään albatrosseja. Ps. Tennarit sallittu eikä kauluspakkoa.

Yhtenä iltana aloin kirjoittaa blogia

Ja seuraavana iltana jatkoin siitä mihin olin jäänyt. Onhan maailmassa monta dokumentoimisen arvoista asiaa, ja jos ei niitä kirjaa ylös on vaarana että ne unohtuu. Ei sillä etteikö asioita olisi syytä myös unohtaa - ehkä niiden sitten oli tarkoituskin painua unholaan. Mutta valitettavasti kiireinen pariisilaiselämä on tuonut minusta esiin arjen urputtajan ja stressaajan. Jottei totuus pääsisi unohtumaan, lienee ehkä tarpeen kohdistaa katseensa ennemminkin niihin arjen hienouksiin. Tässä tämä nyt on - Yhtenä iltana Pariisissa.

Kesäloman satoa Etelä-Ranskasta - viikunoita poimimassa

Talon kaakao, L'Ebouillanté os. 6 rue des Barres, 75004 Paris